Joskus kadehdin kuolleita kun uhmaan pohjoista taivaan painoa se silmäni sulkee, polvilleni pakottaa en tunne enää mitään vain jään luita myöten elämälle suonissani tahdon lopun lahjoittaa
Taivas, tähdet ja kuu tänä iltana pois lakastuu olen hiljaa kun maailma kuolee
Henkenä hongiston lapsena Pakkasherran nyt olen ajaton tämän ikuisuuden verran
Tapaa minut siellä missä valo pahan merkki on missä turhaan tietä etsin missä olen ajaton
Joskus kadehdin kuolleita Kuolemaa ihaillen, pakkaseen paeten missä varjot vaeltaa, siellä lumi kasvot saa sinne synnyn hymyillen
2. Seremonia
Juuriaan häpeävä maa, luojaansa pelkäävä jumala on puhtaaksi raiskattu paljaaksi poltettu tylsällä veitsellä luuhun asti nyljetty
Juuriaan häpeävä maa, luojaansa pelkäävä jumala jonka kauneus on katoavaa tuhkan alle pakenevaa tämän maailman kasvot on maalattava uudestaan
Kun maa vielä minut kantaa sytyttelen kynttilöitä pesen pääni liekilläsi, hyvästelen kipinöitä minä olen täällä, jatka sinä kulkuasi näe unta huomisesta Pedon varjo kannoillasi
Kuka se syntyikään sarvet päässä kuka se siivet lahjaksi sai kuka se kehtaa silmänsä peittää itse jos lastansa nyrkillä nai vain Kuolema meidät armahtaa ei jeesus, Perkele tai maa
Juuriaan häpeävä maa, luojaansa pelkäävä jumala on puhtaaksi raiskattu paljaaksi poltettu tylsällä veitsellä luuhun asti nyljetty
Juuriaan häpeävä maa, luojaansa pelkäävä jumala jonka kauneus on katoavaa tuhkan alle pakenevaa tämän maailman kasvot on maalattava uudestaan
3. Suruntuoja
Huurteessa kylpevät lehdet sanoista tyhjä suu näinä aamuina kesä kuolee, syksyksi pukeutuu marras sadulle lopun laulaa ja talveen saattelee katkeaa liike villin kiiman kun jäässä kiemurtelee
Vielä heräätkö päivään vai jo tunnetko maan joka tuoksusi täältä pois vie kokonaan älä pelkoas näytä, suru kylmäksi kitke jos olin sulle jotain hetki vuokseni itke
On tarina kertojan vain loppua vailla siinä suru vaeltaa kertojan kyynelten lailla palkkioksi suruntuoja pakkasensa saa alle ensilumen syksyn lehdet ripustaa
4. Ennen Unta
Ei ihoni lämpöä kaipaa en tahdo todistaa kun kukat aukeaa en enää pimeyttä palvo en kylmyydestä enää mitään saa
Ei vihani siltoja polta ei edes työnnä mua eteenpäin ei ole suruni oikeaa ei se kerro mihin menit, mihin jäin
On pitkä matka aamuun ennen unta alkavaa niin pitkä matka sinne minne valo turvaan vaeltaa
Jälkeen viisaiden sanojen jälkeen ihmisten laupiaiden tekojen jälkeen valheellisten vuosien aattona armahtavan totuuden
Ei liekki kuvitellun helvetin eikä loisto paratiisin mulle jää nyt ennen unta viimeinkin saanhan vain tuntea tyhjää
Halla kukkaset kuristaa tuuli kynttilän liekin salaa sammutta saanhan viereesi kumartaa täksi yöksi nurmikolle nukahtaa synnit kuoleman tarujen niistä pala jokaisesta minuun jää nyt saanhan vain tuntea tyhjää ennen unta
5. Köysi
Mistä kuiskii syksyn lehdet mistä laulaa metsän kansa mitä miettii ikihonka hirttolava oksillansa
Köysi - korkealle köysi - tiukemmalle
Saako nähdä poikarukan syöksyn kohti kuolemaa köysi vahva sylissänsä lehtilinnaan vaeltaa
Mistä kuiskii syksyn lehdet mitä katseellansa löysi poika poluillansa kulkee seuranansa loppuun asti köysi
Mitä miettii ikihonka poikarukan kiivetessä oksallensa vahvan solmun sitoo illan viiletessä
Taas kun uusi päivä koittaa olenko vielä tässä, ympyrääkö meen vai onko käynyt uneni toteen
6. Sodoman Ilmestys
Ei tunne sääliä, ei tunne vihaa vain puhtaan nautinnon saa häpäistessään lihaa
Verta ja paskaa
Virtsatessaan anukseen huomaamattaan kuolaa hieroo revennyttä peräreikää kädet täynnä suolaa
Verta ja paskaa
Raiskaa itsesi raiskaa raiskaa mielesi raiskaa
Verta ja paskaa
7. Toisten Laskettua Seppeleet
Valmis kaikesta luopumaan sinusta tahtonut en tämän sinulle kerroin aattona yömme viimeisen sinä hymyilit ymmärtäen tielläsi päätit jatkaa aamulla heräsin viereltäsi olit lähtenyt matkaan
Kun suljen silmäni sinun lämpös tuntea voin ei se hehku kivestä jolle nämä kukkaset toin tämä yö on ikuinen, kauas varjot on karanneet on kai myöhäistä mukaasi päästä toisten laskettua seppeleet
Lupaa minulle toinen taivas heti kosketuksesi perään ettei tämä ole unta ja ole siinä kun herään
8. Taivaan Takana
Tuuli tuo sen maailmalta virta kotiin kuljettaa
Hymyn mulle antaa hymyn multa saa hymyn jonka keksin eihän sitä ollutkaan pyytää minut matkalle suuren taivaan taa aika minut jättää saan kai yksin matkustaa
